"Marlen... olen tässä ajatellut. Vaikka äiti ja isä kuolivat, ja vaikka sinä jouduit naimaan tuommoisen juovan, dominoivan ja ilkeän ihmisen..." Leanna sanoi kovin totisesti. Marlen hymyili silti.
"Niin."
"Haluan auttaa sinua. Olet sentään isosiskoni. Sinä autoit minua pääsemään yli äidin kuolemasta, olen palveluksen velkaa. Voisimme paeta. Lasten kanssa tietysti. Ettei sinun enää täytyisi..."

Marlen hiljeni.

"Muistatko mitä sanoin sinulle häitä edeltävänä päivänä, silloin huoneessamme takkatulen ääressä?"
"En muista."
"Rakastamaan voi oppia. Minä rakastan Angusta, sen nämä kaikki vuodet ovat tehneet. Vaikka inhoankin hänen kieroa hymyään, ja käyttäytymistään juotuaan alkoholia... Leanna, minä todellakin rakastan häntä."


"Voi Marlen! Olet joutunut kokemaan kaikkea! Voi sisko, olet minulle kovin rakas. Jos haluat apua vaikka Callumin tai Clairen vaippojen vaihdossa tai muuten vaan... olen täällä." Leanna rutisti isosiskoaan, ja nauroi.
Marlenkin nauroi. Hän ei olisi uskonut valehtelevansa omalle sisarelleen. Hänen sisällään paloi viha tuota miestä kohtaan, ja hänellä oli tämän varalle suunnitelma.


Gingerin mustat pitkät hiukset olivat aivan vallattomat. Koko ajan menossa silmille ja ruokaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut tyttön pianonsoittoa ollenkaan, ainoa häiriöntekijä oli Leanna, joka "renessanssinerona" naurahteli jos Ginger soitti väärin.

"Älä naura, Leanna-täti!"
"Anteeksi, olen vain niin tottunut kuulemaan tuon kappaleen niin soitettuna miten nuoteissa lukee."
"Olet itsekäs!"
"Älä nyt loukkaannu, ei ollut tarkoitus."


Pianokin kaipasi viritystä, ja ainoa joka sen osasi tehdä oli Angus. Hän saikin touhuilla pianon kanssa aikansa saadakseen sen soimaan taas hyvin.

Ginger odotti malttamattomana vieressä, hän halusi soittaa pianoa nyt kun Leannakaan ei ollut paikalla.


Carlin ensiaskeleet. Marlen tunsi itsensä onnelliseksi, kun sai seurata lapsiensa kasvua ja kehittymistä. Veihän se toki aikaa, mutta se oli sataprosenttisesti sen arvoista. Kuka tahansa voisi nähdä lapsen kävelevän, mutta ei ensiaskeleita. Se oli äitien ja isien etuoikeus.

"Upeaa Carl! Sinä kävelet!"
"Ätii!"

Poika nauroi rattoisasti. Hän tajusi itsekin mitä oli juuri saavuttanut, ja näytti olevan siitä kovin onnellinen.


Mitä enemmän vuosia Carl täytti, sitä paremmin hän oppi. Poika oli kova lukemaan, ja tämän filosofisuus sai vanhemmat hämmästymään.

"Mistä tämä tieto on peräisin? Kuka näin on päätellyt? Milloin tämä on keksitty?"


Talvi teki tuloaan, ja mennessään puutarhaan Marlenin oli pukeuduttava lämpimästi. Puutarha vaati todella paljon aikaa ja rakkautta, auringonvaloa sekä lämpöä. Siksi Marlen toivoikin että lumi tulisi hieman myöhässä, jotta kasvit eivät kuolisi talven aikana.


Angus sai kokea vaipanvaihdon ja isyyden ihanuudet Marlenin hoitaessa ahkerasti puutarhaa.
"Ohhoh, Claire sinustahan on tullut iso tyttö! Isi ei kunnolla edes jaksa nostaa! Mutta nyt pitää vaihtaa vaipat!"

"Mrrrh... miten se Marlen tämän tekee..." joutui Angus kuitenkin mutisemaan, kun ei meinannut tajuta miten päin vaippa laitetaan.


Lunta tuli, ja oikein olan takaa. Carl ja Ginger tykkäsivät mennä lumisotaa ja rakennella lumiukkoja. Ginger osoittautui ylivoimaiseksi lumisodassa, koska oli niin nopea.
Carl päätti käyttää hieman vippaskonsteja.

"Hyi, täälläkin haisee inkivääri, vaikka oot noin pitkän matkan päässä."
"Älä yritä! Kohta tuun sinne antaa sulle lumipesun!"

Huonolla tuloksella.


Clairea ei miellyttänyt yhtään, kun ei heti tultu ottamaan pois kehdosta silloin kun hän niin tahtoi. Hän huusi, ravisteli kehtoaan, potki, itki ja rääkyi. Edes jonkun tullessa hakemaan huuto ei loppunut.


Callum taas oli ihan eri tapaus. Hän odotteli hiljaa kehdossaan kunnes joku kuuli Clairen huudot ja tuli päästämään pois kehdosta. Callum oli ehkä suloisin kaikista neljästä lapsesta, ja hieman erilainen käytöksensä ja ihonvärinsä takia.


Sato kypsyi muutama päivä lumen satamisen jälkeen, ja kiireesti Marlen menikin keräämään jäätomaatit pihalta. Koko naapurusto oli peittynyt lumeen, eikä edes naapurin taloa nähnyt. Omenapuut olivat vaipuneet talvihorrokseen, ja Marlenin täytyi pidättäytyä puutarhanhoidosta talven ajaksi.


Callum ei voinut mitään vahvalle isosiskolleen, jos tämä halusi pojan tuttipullon. Vaikka Claire oli kaksosista nuorempi, hän oli aina vahvempi ja dominoivampi osapuoli. Angus ja Marlen koittivat molemmat parhaansa mukaan opettaa tytölle tapoja, mutta itsekkyys vie aina lopulta voiton.